TASA-ARVON URILLA

Viime lauantain Hesarissa (HS 4.3.2017 A14-15) europarlamentaarikko Heidin Hautala avautui koko aukeaman leveydeltä jutussaa, joka oli otsikoitu seuraavasti: ”Naisia ollaan viemässä takaisin menneisyyteen”. Ajattelin heti, että vihdoinkin joku uskaltaa nostaa esiin aikamme eurooppalaisen tasa-arvokysymyksen numero yksi eli islamilaisen naiskuvan sovittamisen eurooppalaiseen avoimeen demokratiaan. Artikkelissa vilahteli, Trump, Putin, nationalismi, oikeistopopulismi ja muu trendihöttö, mutta suureksi hämmästyksekseni toivomastani asiasta ei ollut sanaakaan.

Kansanedustaja Nasima Razmyar  omassa haastattelussaan ja kirjansa esittelyartikkelissa kehui onneaan tulla aikanaan Suomeen elämään ja opiskelemaan synnyinmaastaan Afganistanista, joka hänen sanojansa mukaan on maailman huonoin maa, mitä tulee naisten oikeuksiin ja tasa-arvoon. Sanallakaan Razmyar ei käsitellyt syitä synnyinmaansa huonouteen naisasiassa eikä Hautalan tapaan pohtinut vastausta yllä mainitsemaani eurooppalaista naisten tasa-arvoa koskevaan kohtalonkysymykseen.

Suomi on laitostanut ihmisen ja vallalla olevan vakaumuksen mukaan ainoastaan yhteiskunta poliitikkoineen ja Naisunionin tapaiset julkista tukea nauttivat järjestöt voivat eri toimin tehdä naisista tasa-arvoisia. Yksilöille jää siinä toteuttajan rooli. Suomen perustuslaki ja kaikki muut lainkohdat ja sopimukset takaavat samat oikeudet kaikille kansalaisille, mikä on demokratian ja tasa-arvon perustana.

Euroopan Perusoikeusviraston tutkimuksen (2014) mukaan kuitenkin joka kolmas nainen Suomessa on kokenut parisuhdeväkivaltaa, puolet on kokenut väkivaltaa ja seksuaalista häirintää ja seksuaalista häirintää on kokenut 70 prosenttia naisista. Tutkimusten mukaan näistä kokemuksista vaietaan usein ja kynnys avun hakemiseen on korkea. Väkivaltaa on myös työpaikoilla ja erityisesti naisvaltaisilla palvelualoilla, toteaa tutkimus. Jos yhteiskunta, lainsäätäjät, monilukuiset tasa-arvoryhmittymät ja sen miljoonat tasa-arvoon tähtäävät projektit olisivat voineet tai voisivat poistaa tai edes hieman vähentää naisten kokemaa väkivaltaa eri muodoissaan, ei tällaisia lukuja olisi koko Euroopan kauhisteltavana.

Menneinä aikoina naisen rooliodotuksia tahditti perhe, suku, kyläyhteisö ja kirkko. Piti olla nuhteeton, kuuliainen, ahkera ja rehellinen. Piti auttaa muita, rakastaa lähimmäistä kuten itseään, kunnioittaa vanhempiaan, sai olla heikko ja tarvita apua. Tästä kahleeksi koetusta järjestyksestä nainen haluttiin vapauttaa itsenäiseksi ja omasta kehostaan ja kohtalostaan päättäväksi yksilöksi, kuten mantra kuuluu. Mihin olemme tulleet? Nyt odotuksia listaa työelämä, yhteiskunta, kaupalliset toimijat ja vaihtuvat trendit. Pitää opiskella, valmistua nopeammin, tähdätä korkealle, näyttää hyvältä, pukeutua muodikkaasti, syödä ja harrastaa trendikkäästi, kilpailla miesten kanssa, näyttää vahvuutta ja riippumattomuutta kenestäkään ja olla uskomatta jumaliin tai kuulua kirkkoihin.

Sisäisistä vaatimuksista ihmisenä olemiselle ja vastuun korostamisesta on siirrytty ulkokohtaisten vaatimusten täyttämiseen ja omien oikeuksien peräämiseen. Nainen on ”vapautettu” roolistaan ja paikastaan rajatun yhteisönsä jäsenenä ja muuttunut yhteiskunnassa toimivaksi itsenäiseksi yksilöksi ja hyvinvointivaltion ylläpitäjäksi. Aiempi perheeseen ja lähiyhteisöön sidoksissa ollut identiteetti heikkeni ja vaihtui yksinpärjäämiseen ja vahvuuden korostamiseen. Muutosprosessissa syntynyt turhautuminen, uupuminen, yksinäisyyden tunne, masennus ja pahoinvointi poistetaan terapeutin tuolilla tai lääkkeillä.

Maahanmuuttajien islamilainen kulttuuri naiskäsityksineen on kohdannut toisen ääripään ja paljastunut kerralla suomalaisen naiskysymyksen poliittisuuden ja yksiulotteisuuden. Koska ultrafeminismiä ja täysin itsenäistä naisen mallia kannattavat ideologiset tahot kannattavat samalla rajatonta maahanmuuttoa, syntyy aatteen sisälle räikeä ristiriita. Koska kummallekaan ei haluta sanoa ei, leikitään kuin toista ei olisikaan ja sivuutetaan koko aihe vaikkapa median haastattelussa. Ikuisesti näin ei voida toimia, vaan selkeä kanta on otettava ja lausuttava se ääneen.

Hyvää naistenpäivää kaikille!

8.3.2017

5 vastausta artikkeliin ”TASA-ARVON URILLA

  1. En ole lukenut Hesarin artikkelia, mutta tämä kirjoitus varmaan korvaa sen. Syvää ymmärrystä nasena olosta ennen ja nyt. Vakava muistutus tekstissä siitä, että pyrkiessään eteenpäin kotiäidin ja nuhteettoman, hiljaisen kansalaisen roolista, naista ollaan roolittamassa vastaavanlaiseen tiukkaan muottiin työelämän orjaksi.

    • Paitsi että tämä uusi naisen malli tai muotti on paljon vaativampi kuin entinen. Ei ole vapautta, vaan on vaatimuksia. Tyttökin voi pelata jääkiekkoa ja harrastaa mäkihyppyä, mutta kelpaako, jos ei tee niin? Miksi pitää haluta johtajaksi?

  2. No – tänään on jaettu koulujen 9. luokkalaisille nigerialaisen naisen kirjoittama kirja ”Olkaamme kaikki feministejä”. Kyllä asia tällä hoituu.

  3. Haluaisin lukea kuvauksen latinalaisen amerikan naisten oikeuksista.

    Joka on kirjoitettu samalla ”asiantuntemuksen” laseilla kuin koko muslimimaailma joka on tiivistetty afganistaniksi…

    Kehotan tutustumaan myös Intiaan.

    • Minua kiinnostaa oman maani ja maanosani asiat. Ne vaikuttavat suoraan omaan ja läheisieni elämään sekä yhteiskuntaan. Toki muualla on monin paikoin asiat huonommin, mutta meidän tehtävämme on valvoa ja puolustaa meidän omia arvojamme ja kulttuuriamme ja siinä sivussa annamme mahdollisuuden monelle tulijalle, joiden kotimaissa on olllut toisin. Meidän arvojamme ei puolusta kukaan muu kuin me.