MATIKKAA

Matematiikka ei ole enää pakollinen aine ylioppilaskirjoituksissa. Suomen kieli on. Väki ei osaa enää laskea tarkkaan, mutta eivätpä sitä osaa päättäjät tahi yrityksen nimihenkilötkään. Riittää, kun osataan kertoa värikkäitä stooreja ja loihtia uskottavia mielikuvia suomen kielellä.

Taannoin 70-luvulla tuli vallalle uusi joukko-oppi. Tehtävinä tunneilla piti osata rajata kuvasta ne, jotka kuuluivat joukkoon ja ne, jotka eivät kuuluneet. Piltit oppivat rajaamaan omenat omaksi osiokseen ja jättämään banaanit rajauksen ulkopuolelle. Näin toimittiin myös välitunnilla toverien kesken. Aikuisina osattiin erotella ruokakaupassa omenat ja banaanit omiin pusseihin. Tältä pohjalta syntyi edelleen voimissaan oleva kaksinapainen yhteiskunnallinen keskustelu – jos et ole puolestamme, olet meitä vastaan! Laskemaan ei kunnolla oppinut kukaan.

Matematiikan taitoja toki arvostetaan, mutta käytännössä löyhä valinnaisuus kouluissa johtaa siihen, että tietyssä iässä kullanmurut tuppaavat valitsemaan ne aineet, joissa on vähiten työtä. Elämäntaidosta tai terveystiedosta saa varmuudella kympin helpommin ja vähemmällä vaivalla, kuin laajasta matematiikasta tai fysiikasta. Säästyneen ajan voi notkua Kampissa tai netissä.

Höltyneet vaatimukset korkeamman laskennallisen osaamisen saralla kristalloituvat lopulta romahteleviin siltoihin, lumikuormaan sortuneisiin kattoihin, homerakennuksiin, viivästyneisiin rakennusprojekteihin ja vuotaviin kipsisakka-altaisiin.

Yrityksissä lasketaan, että kun eurolla ostaa ja kahdella myy, niin sillä yhden prosentin voitolla jotenkuten pärjää. Tästä johdetulla laskukaavalla sitten jaetaan optioita ja muita etuuksia niin Finnairilla kuin muuallakin.

Paitsi korkeamman matematiikan taitajia, tämä maa tarvitsisi ennen kaikkea yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskun arkiosaajia. Vaikuttaa siltä, ettei monikaan enää tiedä, mitä eroa on prosentilla ja prosenttiyksiköllä, niin iloisesti ne menevät sekaisin jopa taloustoimittajilla. Tai miten vuosikorko lasketaan. Ja miten se eroaa päiväkorosta. Tai korkokengästä.

Käsityön ja kotitalouden opettajat tuskailevat jo nyt, että oppilailta puuttuu normaalissa arjessa tarvittava ymmärrys määristä ja suhteista. Ilmiö on melko uusi. Enää ei osata laskea paljonko 200 grammaa jauhoja maksaa, jos kilo maksaa vaikkapa 3,20 eur. Eikä tiedetä tarvitaanko housuihin kangasta metri vai sata metriä. Joku voi nauraa, mutta kun kyseessä ovat kansakunnan tulevat vastuunkantajat, hymy hyytyy.

Edellä mainitut pikkuseikat eivät tunnu häiritsevän juuri kenenkään yöunta, sillä kansan on vallannut digihuuma. Unohdettu on, että kone on aina väline. Se tekee sitä, mihin käyttäjän osaaminen ja kyky riittävät. Se on renki, eikä isäntä. Jos perustaidot ovat koneen käyttäjältä hukassa, jää laskutoimitukset suorittamatta sekä koneelta että oppijalta. Mutta tämä arkinen puolihan ei näytä kiinnostavan päättäjiä tahi ministeriä, jotka tykkäävät paistatella median valokehässä lausuen uusia taikasanoja: Digiloikka ja ilmiöoppiminen!

Viisi vuotta sitten, kun olin viisitoista vuotta nuorempi, ostin kaupasta vaatteen 50 eurolla. Hintalappuun oli kirjattu seuraavaa: Ale 50 %!  Lähtöhinta oli 75 euroa. Myyjän mielestä laskutoimitus oli aivan oikein, mutta hänen tietämyksen mukaan eri kaupat laskivat alennusprosenttejaan erillä lailla.

7 vastausta artikkeliin ”MATIKKAA

  1. Asia on hyvä, mutta onneton avaus. Tarkoittaako ”Suomi on” sitä, että Suomessa ei saisi osata suomen kieltä vai, että se on toisarvoinen asia. Minusta meidän tulisi vaalia rikasta ja monimuotoista kieltämme, eikä halveksia sitä. On onnetonta, että jo kielitoimistotasolla hyväksytään suomen kieltä köyhdyttävien vierasperäisten lainasanojen ja ilmaisujen vyöry. Monimuotoisuutensa ja ilmaisuvoimansa vuoksi se on vuosisatojen miehityksessä ollut identiteettiä säilyttävä voima.

    • Olen aivan samaa mietlä suomen kielestä. Kielemme on ilmaisuvoimainen, värikäs ja kaunis. Sen hyvä hallinta on kaiken oppimisen, ajattelun, vieraiden kielten omaksumisen ja tunneilmaisun perusta. Minä itse en ole mikään matematiikan osaaja, vaan vahvuudet ovat aivan toisaalla. Siltikin ymmärrän perusosaamisen tärkeyden.

  2. Kyllä se on sen suomenkielenkin laita vähän niin ja näin nykyään. Vedin kymmenisen vuotta sitten yhden luentosarjan TKK:lla Karilan Arton kanssa ja kauhistuin kun luin tenttivastauksia. Yllättävän monelta puuttuivat välimerkkien käytön perustaidot ja ison kirjaimen laittaminen lauseen alkuun. Korkeakouluopiskelijoilta siis. Kylmäävää tai kuten kai nykyään tavataan sanoa jäätävää…

    • Tämäkin on surullisella kantilla. Aivan totta. En ymmärrä, miten perustaidoissa, lukeminen ja laskeminen, on onnistuttu menemään näin alas.

  3. ” Myyjän mielestä laskutoimitus oli aivan oikein, mutta hänen tietämyksen mukaan eri kaupat laskivat alennusprosenttejaan erillä lailla.”
    Tottahan toki, näinhän se menee! 😀 😀
    Aamun naurut!

Vastaa käyttäjälle Tuula Kiilamo Peruuta vastaus